Jooga oli alunperin nuorten miesten harjoitusmuoto. Nykyään lajin harrastajien joukko on huomattavasti laajempi, kun kobrat ja soturit kiehtovat niin teinityttöjä kuin harmaahapsisia papparaisia. Mitä isot edellä sitä pienet perässä, joten tänä päivänä joogasaleilla pyllistelevät myös vauvat. Totta puhuen vauvat eivät tietenkään varsinaisesti joogaa, mutta osallistuvat omalla tavallaan vanhemman joogaharjoitukseen. Vauvajoogatunteja on varmasti erilaisia, mutta se muoto, johon olen itse perehtynyt, yhdistää aikuisen joogaharjoituksen yhdessäoloon, kosketukseen ja leikkiin vauvan kanssa. Aikuiselle harjoitus tuottaa useita fyysisiä ja psyykkisiä etuja, mutta hyötyykö vauvakin harjoituksesta vai onko laji vain innokkaan äidin yritys muokata vauvasta viisasta ja tyyntä joogia?
Ihmisen motoriset taidot kehittyvät toistojen myötä niin lapsena kuin aikuisenakin. Vauvojen kehitys tapahtuu kuitenkin yksilöllistä vauhtia ja sitä ei voida juurikaan aikaistaa. Taitojen stimulointi ja tukeminen kylläkin kannattaa niin, että annetaan annetaan vauvan harjoitella erilaisia taitoja siinä vaiheessa kun halu ja motorinen valmius löytyvät. Vauvat kellivät joogassa mm. vatsallaan, mikä on suositeltavaa, koska se vahvistaa ja aktivoi vartalon lihaksia, joita tarvitaan myöhemmin motorisen kehityksen edetessä. Lisäksi vauvajooga sisältää silmien ja pään koordinaatiossa sekä tasapainon hallinnassa ja tilan hahmottamisessa tarpeellista vestibulaarijärjestelmää stimuloivia harjoituksia.
Motoristen taitojen tukemisen lisäksi vauvajoogan edut syntyvät kosketuksesta ja vuorovaikutuksesta. Vauvat rakastavat koskettamista ja lähellä oloa. Lisäksi koskettaminen tarjoaa heille erilaisia ihotuntemuksia ja auttaa hahmottamaan oman kehonsa rajoja. Vauvan vuorovaikutustaidot vahvistuvat vauvan ja vanhemman yhteisten kokemusten kautta. Tämä on merkityksellistä mm. siksi, että kehityksen osa-alueet rakentuvat vuorovaikutustilanteissa. Joidenkin tutkimusten mukaan vauvojen aivot vaativat vuorovaikutustilanteita kehittyäkseen.
Suomessa vauvajoogan harrastaminen onnistuu ohjatusti valitettavasti vain harvoilla paikkakunnilla. Jyväskyläläiset vauvat ja vanhemmat pääsevät joogaamaan syksyllä 2012, kun aloitan vauvajoogaryhmän. Ryhmän aloittaminen jännittää enemmän kuin aikoihin, sillä yli 15 vuoden ohjaajaurani aikana muuttuvat tekijät ovat tähän asti rajoittuneet lähinnä teknisiin ongelmiin tai erilaisiin yllättäviin tilanteisiin salissa. Nyt mukana ohjaajastagella on myös pieni vauvani, joka ei välttämättä aina muista olevansa töissä. Otan kuitenkin haasteen vastaan innostunein sekä positiivisin mielin ja toivon paljon joogaavia vaippapöksyjä mukaan.
Loppuun varoitus. Laji ei sovellu suorittajille. Tai soveltuu, jos olet valmis muokkaamaan ajatusmalliasi ja hellittämään tarvittaessa, jolloin saatat muuten löytää itsestäsi aivan uusia ulottuvuuksia. Vauvat eivät toimi konemaisesti eivätkä myöskään ole tietoisia siitä, että joogaharjoituksen aikana olisi hirvittävän mukava keskittyä ja kuunnella vain ujai-hengityksen pehmeää kohinaa. Päinvastoin, harvassa taitavat olla ne buddha-babyt, jotka pysyvät koko harjoituksen tyynenä. Vauvoille saattaa tulla nälkä, turhautumiskiukku, sylitarve tai ruikulit pöksyyn juuri kun vanhempi on löytänyt taivaallisen venytyksen tunteen alaspäin katsovassa koirassa. Itse turhauduin aluksi harjoituksiin, jotka keskeytyivät yhtenään milloin nälkään ja milloin vatsan väänteisiin. Lopulta opin nauttimaan pienistä hetkistä, jotka muuttuvat pikkuhiljaa pidemmiksi vauvan kasvaessa. Jos olet valmis hyväksymään, että harjoitus tehdään vauvan ehdoilla ja voi siksi keskeytyä, suosittelen lämpimästi kokeilemaan ihanaa lajia, joka hellii omaa kehoa sekä mieltäsi ja tarjoaa samalla jännittävän tavan lisätä vuorovaikutusta vauvasi kanssa.
Lähteet
Kaisa Martikainen 2008. Vuorotellen. Opas vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen alkuvaiheisiin.
Virva Pisano 2007. Liikkuva Äiti. Opas odotusajan ja synnytyksen jälkeiseen liikuntaan.
Laura Staton ja Sarah Perron 2002. Baby Om. Yoga for Mothers and Babies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti