Supertimmit äidit - motivaattoreita vai pahan mielen aiheuttajia?

Raskauskilonsa ennätysajassa karistaneet äidit herättävät säännöllisesti keskustelua sekä mediassa että hiekkalaatikoiden reunalla. Muiden ajatukset vaihtelevat ihailusta turhautumiseen ja pahaan mieleen. Viimeisin keskustelun herättäjä maailmalla oli Kalifornialaisen Maria Kangin julkaisema kuva Facebookissa (kuva alla), joka aiheutti niin valtavan palauteryöpyn, että Daily News (ja sen pohjalta kotimainen Iltalehti) uutisoi aiheesta kuluvalla viikolla. Urheilullista ja hoikkaa kroppaansa kuvassa esitellyt kolmen pienen lapsen äiti Maria sai yli 17 000 kommenttia julkaisustaan. Osa oli positiivisia ja hänet koettiin inspiroivana roolimallina sekä motivaattorina. Paljon tuli kuitenkin myös haukkuja ja loukkaantuneita viestejä siitä miten tuollaisen vartalon saavuttaminen on suurimmalle osalle synnyttäneistä naisista mahdotonta ilman kirurgin veistä.

Marian saamien ristiriitaisten palautteiden inspiroimana ajattelin kirjoittaa omia mietteitäni siitä mitä hoikan, mutta lihaksikkaan vartalon saavuttaminen vaatii ja onko se kaikille edes mahdollista. En tietenkään väitä, että supertimmin vartalon tavoittelu olisi itseisarvo tai, että kaikkien tulisi tavoitella sellaista. Läheskään kaikki eivät edes halua tavoitella moista. Tavoitteenani on yksinkertaisesti tuoda realistinen näkökulma asian mahdollisuuteen tai mahdottomuuteen. Haluan myös kannustaa äitejä pudottamaan mahdolliset raskauskilonsa hyvinvointia edistävällä tavalla ja siihen pisteeseen, että kehonkoostumus tukee terveyttä. Jokainen päättäköön itse onko oma tavoite Marian vartalo vai hieman pyöreämpi vaihtoehto.

Nämä tekijät tulisi huomioida, jos tavoitteena on supertimmiys.

1. Lähtötilanne ennen raskautta

Hyvä kunto ja urheilullinen vartalo ennen raskautta auttaa toki sen palauttamisessa myös raskauden jälkeen. Tämä onkin oikeastaan aika hyvä mittari siihen miten nopeasti voi halutessaan tavoitella supertimmiä vartaloa. Toki myös raskausaikainen painonnousu ja mahdollisuudet liikkua vaikuttavat kropan palautumiseen. 

2. Geenit

Maria Kang sai paljon "syyttelyjä" siitä, että hänellä on erityisen hyvät geenit. Geenit vaikuttavat kehonkoostumukseen ja voivat selittää jopa eroja lihomisalttiudessa (Suomen Lääkärilehti 18.3.2013). Perimän vaikutus näkyy erityisesti siinä mihin rasva elimistössä sijoittuu ja minkä verran sitä on. Geeneillä on siis merkitystä, mutta lopulta elintavat ratkaisevat tuleeko perinnöllinen alttius lihoa esille. (Tuunanen 2011). Supertimmiyden tavoittelussa merkityksellistä on toki myös vartalotyyppi ja Marian omaamaa siroa kroppaa ei ole luonnollisesti kaikille suotu. 

3. Ruokavalio

Hoikka vartalo ja erottuvat lihakset vaativat pienen rasvaprosentin, joka taas on tulosta tarkasti mietitystä ruokavaliosta. Mitä timmimpää vartaloa tavoittelee, sitä tarkemmin pitää miettiä mitä suuhunsa laittaa. Tämä tarkoittaa väistämättä myös kieltäytymistä herkuista. 

4. Liikunta

Jotta lihasten muodot tulisivat esiin, pelkkä ruokavalion tarkkailu ei riitä. Mukaan tarvitaan lisäksi liikuntaa, josta osan tulisi olla teholtaan kovaa. Sekä lihaskuntoharjoittelu että aerobinen liikunta (esim. lenkkeily tai pyöräily) pitäisi sisällyttää tavoitteellisesti viikko-ohjelmaan. Lihaskuntoharjoitteet tulisi tehdä pääsääntöisesti melko kovatehoisina eli raskailla painoilla ja aerobisiin harjoitteisiin kannattaisi sisällyttää kovatehoista intervallitreeniä. 

Voiko tuore äiti harjoitella näin, jos tavoitteena on timmi vartalo, jossa lihakset erottuvat? Mielestäni ei ainakaan aluksi. Kovatehoinen liikunta ei ole suositelvaa hetkeen synnytyksen jälkeen kahdesta syystä: 1) Elimistön täytyy saada palautua rauhassa sekä raskaudesta että synnytyksestä etenkin keskivartalon lihasten ja lantionpohjalihasten osalta ja 2) Raskas liikuntaa voi vaikuttaa imetykseen. Se miten nopeasti vartalo palautuu raskaudesta ja synnytyksestä on yksilöllistä ja riippuu mm. raskautta edeltävästä tilanteesta sekä raskauden ja synnytyksen kulusta. Kehoaan on vaan kuunneltava ja kokeiltava hiljalleen nostaa liikunnan tehoa, kun tuntee olevansa siihen valmis. Imetys sen sijaan on konkreettinen suunnannäyttäjä liikunnan tehon suhteen. Tosin tämänkin osalta tiedot ovat hieman ristiriitaisia. Joidenkin lähteiden mukaan kovatehoinen liikunta saattaa vaikuttaa maidon tuotantoon ja laatuun. Kanadalaisen raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen liikunnan suositus (2003) mainitsee myös, että ei ole tietoa vaikuttaako äidin elimistössä hetkellisesti lisääntynyt maitohappo jotenkin maidon koostumukseen. Sivuhuomautuksena tähän on lisättävä nykyään tiedossa oleva fakta, että maitohappo ei ole "paha aineenvaihduntajäte", kuten pitkään ajateltiin. Sen sijaan sillä on tärkeä rooli energia-aineenvaihdunnassa ja sitä muodostuu pieniä määriä myös levossa sekä kevyessä rasituksessa. Yhteenvetona oma ajatukseni kuitenkin on, että imetysaikana kannattaa pysytellä kohtuutehoisessa liikunnassa. Tämä on myös tavallaan elimistön oma keino palautua. Jos imetys jatkuu pitkään (esim. yli vuoden), äiti on liikkunut kohtuuteholla säännöllisesti ja haluaa kokeilla myös kovatehoisempaan liikuntaa,  sen voi huoletta tehdä. Lapsi syö tässä vaiheessa kuitenkin myös kiinteää ruokaa, joten hetkellinen mahdollinen vaikutus maidontuotantoon ei ole vaarallista. Jos näyttää, että raskas liikunta häiritsee maidon tuotantoa tai lapsen syömistä, kannattaa imetys ajoittaa juuri ennen liikuntaa. 

Haluan vielä muistuttaa, että kohtuutehoinen liikuntaa on vain ja ainoastaan hyväksi terveille äideille. Liikuntaa saa hikoiluttaa, hengästyttää ja tuntua kehossa. Raskaalla liikunnalla tarkoitan todella maksimaalista puurtamista, jossa mennään selvästi epämukavuusalueelle ja jaksaminen on koetuksella. 

5. Oma motivaatio ja tavoitteet

Lopuksi erittäin tärkeä näkökulma. Kukaan ei saa vahingossa Maria Kangin vartaloa. Hoikka voi kyllä olla, mutta lihakset eivät erotu, jos liikuntaa ja ruokavaliota ei ole mietitty tarkasti. Jos haluaa siis supertimmiksi, niin pitää olla hyvä motivaatio ja luja tahto toteuttaa tavoite. Itselleni ja uskoisin, että monelle muullekin, tuntuu sopivan parhaiten ns. 80/20 -ajattelu. Kun syö 80 % järkevästi, niin 20 % voi vähän lipsuakin. Näin tehdessäni kropassani on hyvä olo ja tunnen ravitsemuksen tukevan terveyttä sekä lisäävän energiaa ja vireyttä. Silti voi toisinaan herkutella ja joustaa valinnoissa.