Himotreenaajasta syvähengittelijäksi

Aikaisemmin liikutuin maratonmaalissa, mieheni rakkauden tunnustuksista, ystävien kanssa jaetuista iloista sekä suruista ja uuden jumppakoreografian viedessä mukanaan. Viimeisen vuoden aikana olen liikuttunut tuntiessani vauvan potkuja mahassani, nähdessäni hänet ultraäänikuvassa ja lopulta pitäessäni vastasyntynyttä pienokaista sylissäni, pojan itkiessä sydäntä särkevästi tai katsoessaan minua silmiin. Toki liikutun edelleen myös aikaisemmin mainitsemistani asioista - tosin maratonmaalia on tuskin näkyvissä hetkeen – mutta elämääni on tullut lisää liikutuksen aiheita. Vauvani on tällä hetkellä kaksi kuukautta vanha ja elämäni on sekä tunnetasolla että ihan konkreettisesti erilaista kuin ennen. Toivoin, että raskaus ja äitiys eivät muuttaisi minua, mutta nämä tunnetason muutokset olivatkin tervetulleita. Kehoni ja fyysisen aktiivisuuden muutosten edessä tunteeni olivat ristiriitaisia. Toisaalta oli raastavan ahdistavaa vähentää sekä liikunnan määrää että tehoa ja kokea kuinka kovalla vuosien työllä hankittu kunto rapisi muutamassa kuukaudessa. Toisaalta oli mahtavaa oppia kuuntelemaan kehoaan ja nauttimaan rauhallisista kehoa ja mieltä hemmottelevista liikkeistä tuijottamatta sykemittaria ja mittaamatta aikaa.

Suomessa UKK-instituutti on laatinut liikuntasuositukset odottaville äideille. Suositukset toimivat mielestäni oikein hyvin naisilla, jotka eivät ole liikkuneet ennen raskautta tai jotka ovat harrastaneet kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä. Sen sijaan aktiivisille odottajille konkreettisten, mutta yleispätevien ohjeiden laatiminen lienee mahdotonta, minkä vuoksi liikunnan tehokäyttävät ovat usein hämillään suositusten edessä ja kaipaavat lisätukea sekä henkilökohtaista neuvontaa sopeuttaakseen liikuntaharrastuksensa raskauskehon vaatimusten mukaan.  Aktiivisia liikkujia kehotetaan jatkamaan liikuntaa vanhaan malliin, mutta keskustelemaan aiheesta neuvolassa ja keventämään tarvittaessa harjoittelua raskauden edetessä. Itselläni useiden tuntien juoksutreenit sekä ohjaamani lukuisat Bodycombat, Bodypump, Piloxing ja Pilates-tunnit muuttuivat jälkikäteen ajateltuna hyvin luonnollisesti sauvakävelyn kautta kävelyksi ja lopulta lempeiksi joogaharjoituksiksi. Silti olin alkuraskauden aikana usein epävarma kehoni viesteistä, vaikka olen liikunnan ammattilainen. Raskauden puolivälin jälkeen jatkuvat supistukset pakottivat hiljentämään tahtia ja liikunta muuttui rauhallisemmaksi. 

Liikunta ja raskaus sopivat hyvin yhteen ja liikunnalla on monia positiivisia vaikutuksia odottavan äidin terveydelle. Lisäksi on todennäköistä, että äidin hyvä kunto auttaa synnytyksessä. Liikkuessa on kuitenkin kuunneltava erityisen tarkasti oman kehon viestejä ja kunnioitettava niitä. Jos keho on aikaisemmin joutunut huutamaan vaativansa lepoa ennen kuin päättäväinen mieli on antanut siihen mahdollisuuden, raskausaikana opetellaan reagoimaan jo hentoon kuiskaukseen. Odotusaika tarjoaakin loistavan mahdollisuuden omaan kehoon ja sen reaktioihin tutustumiseen, missä säännöllinen kehontuntemusta ja –hallintaa parantava liikunta auttaa. On myös muistettava, että jokainen raskaus on yksilöllinen, minkä vuoksi tietyt liikuntamuodot tai liikkeet voivat sopia jollekin, kun taas toinen odottava äiti voi kokea ne epämukavina. Kehon kuuntelu onkin niin mielenkiintoinen aihe, että palaan siihen tarkemmin seuraavassa kirjoituksessani.

Kiitos, että luit Äitiys liikuttaa -blogin ensimmäisen kirjoituksen. Virtuaalitapaamisiin, ja sitä ennen – liikutaan ja liikututaan!